Reilu vuosi sitten tapahtui onnellista. Tuli kirje: "Teidät on hyväksytty Joensuun Yliopistoon.." Oh yeah! Silloin tiesin, että matka oli ylöspäin. En todellakaan tiennyt, kuinka oikeassa olin.

Yliopisto oli kova juttu. Sitä kovempia on vain kaksi. Joensuuhun, kotiin, muutto ja kaks sanaa: YT. YT on mahtava sosiaalinen turvaverkko täynnä ihania ihmisiä, joiden kanssa olen aina kotona.

On hankala pohtia mennyttä vuotta. Usein selaan kalenteriani ja huokailen päiville, jotka muistaa pelkän kalenterimerkinnän perusteella. Tämä on ollut ehdottomasti yksi elämäni parhaita vuosia. Mikkelissä olin iloinen, mutta toisinaan onneton ja eksyksissä. Täällä en ole. Palasin kotiin ja se oli oikea vaihtoehto.

Long time, no see.

Oon ruennu taas ratsastaa. Alkukuun oon nyt käynyt ratsastamassa teatterikaverini suokkiruunalla. Rane on muistaakseni 11-vuotias, ollu kolmisen vuotta ratsuna. Ei uskois, että niin vähän aikaa. Kulkee ihan hirveen kivasti, laukatki nousee superhyvin.

Ollaan menty paljon siirtymisiä, kun Rauno tykkää vähän koheltaa välillä. Laukkajuttuina on tehty lähinnä vaan nostoja, eli siirtymien kautta kaahoilua pois. Ei se tässä helteessä oo hirveesti jaksanu kaahottaakaan kyllä. Ympyröillä on myös tehty töitä ja muutamia väistöjä. Varmaan aika samalla rutiinilla mennään jatkossakin. Kunhan tämä helle vähän hellittää, niin munkin aivot kulkee paremmin ja keksin kaikkea jännää.

Rane on kuitenkin hieno kaveri, tykkään tehdä sen kanssa juttuja. Toivottavasti saan jatkaa sen kanssa Päivin apuna kesän jälkeenkin. (:

Oon ollu paska bloginpäivittäjä ja oon varmaan jatkossakin. Nyt kuitenkin huomautan, että kunhan joskus istun alas ja syvennyn, niin naputtelen iha asiaa varmaan pitkästä aikaa.

Sen verran voin kertoa, että tykkään elämästäni. Ja luen tällä hetkellä Linnan Vänen Pohjantähteä, se vaikuttaa kivalta. Olen Mangulassa kylässä muutamia päiviä vielä. Sitten kotiin ja kesälomarutiineihin ja kainaloon.

Njuu, ei nyt onnistu se ke-to -yölle aikatauluttaminen ollenkaan. Mut no, ehkä tää on iha hyvä pistää aina seuraavan viikon alussa. Saiskohan sitä joskus kirjotettua blogiin joskus muutaki ku näitä... Ei oo ollu asiaa, tai on, mut eihä tässä nyt oo ehtiny naputella.

Niin, olisin tahtonu laittaa tähän nyt sit Jarkko Martikaisen kappaleen Polte päästä Paratiisiin, mutten löytäny siihen lyriikoita mistään enkä tod ala kirjottaa ite niitä nyt. Mutta siis, vaikka lyriikoita ei oo, niin se on tämän viikon biisi. Sopii hyvin viime viikon lauantaina ensi-iltansa saaneen Ruusujen ja Raunioiden Kaupunki -näytelmän prosessiin ja lopputulokseen, sekä sanoilta että tunnelmalta. Kuunnelkaa vaikka Spotifystä ja juutuupista se.

Nojuu, hienosti alakaa Kirren uusi perinne. Mites, keskiviikkona/torstaina piti biisiä päivittää ja nyt on tiistai, siis seuraava tiistai. Läiskin siis viime viikon biisin nyt tähän.

Nancy Sinatra: Bang Bang (My baby shot me down) (How Does That Grab You, 1966 / Kill Bill Vol. 1 Original Soundtrack, 2003)

I was five and he was six
We rode on horses made of sticks
He wore black and I wore white
He would always win the fight

Bang bang, he shot me down
Bang bang, I hit the ground
Bang bang, that awful sound
Bang bang, my baby shot me down.

Seasons came and changed the time
When I grew up, I called him mine
He would always laugh and say
"Remember when we used to play?"

Bang bang, I shot you down
Bang bang, you hit the ground
Bang bang, that awful sound
Bang bang, I used to shoot you down.

Music played, and people sang
Just for me, the church bells rang.

Now he's gone, I don't know why
And till this day, sometimes I cry
He didn't even say goodbye
He didn't take the time to lie.

Bang bang, he shot me down
Bang bang, I hit the ground
Bang bang, that awful sound
Bang bang, my baby shot me down...

Nojuu, Kill Billiä siis katsoimma männä viikolla ja tää kappale saa joka kerta kylmät väreet selkärankaan, hieno ja järjettömän karmiva kappale. Siis oikeesti, hui.

Ens viikolla, siis oikeesti tällä viikolla, varmaan ABBAA, kun on Ruusujen enskari.