Minä olen niin kutsuttujen teinidraamojen innokas seuraaja. En seuraa niitä siksi, että tarvitsen elämääni aivotonta viihdettä vaan siksi, että niissä on oikeasti jotain sanottavaakin toisinaan. Tämä teksti ei nyt ole siitä, vaikka sellaisenkin melkein voin luvata jossain vaiheessa. Tämä on siitä, kuinka ne levittävät musiikkia. Harvat teinidraamat soittavat valtavirtamusiikkia taustalla ja harvoissa teinidraamoissa lavalle nousevat maailman superbändit.

Esimerkiksi ilman OC:ta en olisi koskaan varmaankaan kuullut Rooneysta tai Modest Mousesta, myös yksi hienoimmista kappaleista koskaan "Hallelujah" on minun korviini ensimmäisen kerran soinut juuri sieltä. RFR soittaa lähes kokoajan indiebändejä (ainakin ne oli sillon indiebändejä), tämän päivän löytö on The Trews. OTH esitteli minulle Nada Surfin ja Jack's Mannequinin. OTH:n kautta löysin myös yhden tämän hetken suosikkibändeistäni, Yellowcardin. Yellowcardia ei nähty Tricin lavalla, taustamusiikkina se on soinut useampaankin otteeseen. Ja toisen kauden ensimmäistä jaksoa katsoessani minun oli pakko ottaa selvää, mikä on tämä biisi, mikä on tämä yhtye. Totuus on, että Facebook auttoi minua myös saamaan kosketuspintaa Yellowcardiin, mutta ensimmäinen sysäys tuli OTH:sta.

Kun seuraavan kerran päätätte katsoa jotain teinidraamaa saadaksenne kääntää aivonne off-asentoon, jättäkää viimeinen tekemättä. Kuunnelkaa musiikkia, sieltä voi tehdä löytöjä. Seuratkaa toki myös sisältöä, koska sieltäkin löytyy aivan varmasti jotain, mitä ette ole huomanneet ajatellessanne vain aivotonta viihdettä.