Olin sitten viikonlopun festareilla, Jurassic Rockissa aina yhtä ihanassa Mikkelissä. No joo, duunissahan minä virallisesti olin, mutta ehti siinä sivussa parit keikat vilkuilla myöskin.

Aloitetaanpa alusta. Torstaina ajelin infoa ja semmosta varten Miseliin ja näin Essin pitkästä aikaa. Oli mahtia. Myöhemmin, kun oltiin istuttu KB:ssa, stuertti Vilhansson oli tehnyt meille vitsin ja hengailtu epämääräisesti Launialassa, tuli illan paras osuus. Mangu, tuo ihana kieroilija oli kera Töppiksen päättänyt yllättää tämän Kirren ihan totaalisesti. Sieltä ne Corsalla yhtäkkiä olivatkin Essin pihalla ja voi sitä jälleennäkemisen riemua! Onnellisina ilta hengailtiin Essin luona ja oli siellä vähä poliisejakin, mutta ei mennä siihen, ku ajatteleminenkin saa kädet hikoomaan kauhusta.

Perjantaina päästiin parin mutkan kautta festarialueelle. Oli muuten melko käheetä ajaa vaan kaikista suluista ja porteista läpi, ku autoa koristaa AAA-ajolupa. Käytiin MAMKin teltalla tekemässä ihamat festarihuivit, Töppiksen oli tylsä ja mun ja Mangun huivit oli pirun siistit. Sitten Mangu intoilikin jo villisti Asan ja Apiksen keikoista, ku minä kiipesin työhön raskaaseen. Infopiste on alani ja sillai. Siellä vastailtiin kysymyksiin kuten "Missä on WC?", "Saako anniskelualueelle mennä ilman paitaa?" ja "Onko tämä se, missä hypätään bungeeta?". Totta kai käytimme myös paljon Facebookia ja panikoitiin, ku netti ei toiminu. Sitten soitettiin nettisedälle ja se tuli ja pelasti. Työvuoro loppu sopivasti ennen Apiksen keikkaa ja siellähän me Manguni kanssa riehuttiin hurjasti ja oli niiin siistiä. Hieman harmitti, ku ne ei soittanu Armoa, mutta soittivan Ei yhtään todistajaa ja se oli huippua. Ja Tontsa oli paremmalla tuulella ku viimeksi Mikkelissä, olisin tahtonut nähdä oliko Sippi Santapuccilla vielä viikset.

Lauantai... Pitkä vapaa ennen neljän tunnin yöinfoilua. Aika pitkälti pysyttiin festarialueen puolella koko päivä, pari kertaa vaan pyörähettiin infolla. Naurettiin Mangun kanssa villisti Töppikselle, joka tönötti keskellä aluetta ja luki lehteä Kotiteollisuuden keikalla. Ja sitten illalla oli PMMP:n keikka, jota olin odottanu aivan todella paljon. Päästiin Mangun kanssa eturiviin ja riehuttiin niin perkelehesti. Hyvä keikka oli, suhteellisen yllättävä biisilista. Kuultiin ainakin Kuvia, Lautturi, Matkalaulu, Ruskikset, Joku Raja, Se vaikenee, joka pelkää, Valitusvirsi, Merimiehen vaimo, Joutsenet, Kesäkaverit, Pariterapiaa ja Matoja. Keikan jälkeen olikin taas aika työn raskaan raadannan, neljä tuntia armotonta infoamista ja Facebookin käyttöä. Neljältä päästiin nukkumaan ja aamulla aikanen herätys, kuinka viehättävää.

Sunnuntaina siis olin vieläkin leikkimässä infotyttöä. Lähinnähän se päivä meni puhalluttaessa ihmisiä (päivän pohjat 2,39, mutta ei sitä lasketa, se jätkä joi kaljaa.) ja löytötavaroita luovuttaessa (monet avaimet oli, parit lompakot ja sikana kännyköitä). Jossain vaiheessa yksi puhelimista antoi meille idean. Se meni ja soi ja sieltä joku äiti soitti ja tavoitteli poikaansa. Niinpä keksittiin, että kaikista puhelimista, jotka oli päällä, soitettiin omistajien äideille. Kukaan ei kyllä vastannu, mutta yhdelle heitettiin viesti ja sen äiti taapersi lapsensa puhelinta hakemaan. Mutta minun suosikki kaikista ihmisistä oli tyyppi, joka oli niin onnellinen pyöränsä avaimista, että anto mulle vitosen. Tarkotus oli olla kahteentoista, jolloin virallinen työvuoroni loppui, mutta jäinkin loppuun saakka, kun oli niin mukavaa. Sitten ajelin liian vähillä yöunilla Juvalle, nukuin puoli tuntia ja söin. Sen jälkeen matka olikin huomattavasti mukavampi ja oli erittäin hassua, mukavaa, mutta hassua, ajaa kotiin ja tietää menevänsä Joensuuhun.