Ah, kuinka oli kivaa. Hovoiluhommia siis taas oli. Tänään oli alla Alzu. Se oli suuri ja hurja, muttei oikeesti ees niin hurja. Karsinassa se oli paljon ystävllisempi ku Leo, anto mun häärätä korvaansa lotkauttamatta. Vähän se satulavyötä ärvisteli, mutta se nyt on aina normaalia. Ärvistelisit sinäki, jos sun mahan ympärille kiristeltäis epämäärästä nahkakaistaletta.

Tunnin aiheena siis oli pohkeenväistö. Oon aina ollu niissä erityisen huono, se vaan on jotenkin nini käsittämätöntä ja.. hankalaa. Ja oon viimeks tehny niitä ties millon viimeks.. Keväällä 2008 itseasiassa, mutta kuitenkin. Eli kaikki, mitä oon joskus oppinu, on alkanu valua päästä pikkuhiljaa. Ensimmäiset kaks kertaa oli kamalaa venkuloimista, kolmas kerta vielä vähän kamalampaa. Ope käski pistää kepin toiseen käteen ja avittaa sillä vähän. Tein työtä käskettyä ja johan alko kulkemaan. Seuraavat pari kertaa, sekä kävellen että ravaten, meni oikein kivasti. Raviväistöhommissa alko myös laukannostot. Ja laukka oli mitä miellyttävin. Sain siihen toisessa suunnassa kivasti polkuakin alle.

Alzu oli siis hyvin mukava kaveri, todellinen opetusmestari. Niin mitkään ku minä failasin, se venkuloi, mutta kun aloin tehä oikein, sekin alko tehä. Ensin se koko siinä vähän hirvitti, kun Baro ja Leo oli molemmat semmosia pienempiä. Mutta ei se onneks ollu mikään valtamerilaiva. 

Seuraavan kerran, kun varaan tuntia, niin ajattelin, että voisin hyppytuntia kysellä. Alan tuntemaan itteni jo melko varmaksi taas satulassa, joten vois mennä muutamaa estettä kokeilemaan. Pitää vaan pyytää, että saisin jonkun kivan ja tasasen kauramoottorin, ku en oo hypänny piiitkään aikaan.