Kerrankin jostain randomleirikouluilusta on jotain hyötyä. Olimma siis fuksien, tuutoreiden ja aineidemme opettajien kanssa Mekrijärvellä orientoitumassa tulevaan tai tuleviin vuosiin. Reissu oli hurjan valaiseva ja muutenkin mukava.

Ekan päivän tärkein ohjelma oli siis Suomen kielen opintojen tutkintorakenteen läpikäynti ja tokana päivänä Kirjallisuuden vastaava. Ymmärrän nyt huomattavasti paremmin omia opintojani, aikataulua, jossa ne suoritetaan ja miksi ja myös ihan käytännön juttuja. Saatiin myös lukujärjestyskaaviota, mistä sitten kivasti itelle rakennettiin lukkari, jonka mukaan nyt eka periodi mennään (aivan, täällä ei enää ole jaksoja, vaan ne on periodeita.. just.). Kirjallisuuden puolelta saatiin myös koko loppuvuoden opinto-ohjelmat, niin näytti siltä, että ainakin viimeinen periodi on aika kielipainoitteista, kun kirjallisuudesta on vain yksi laajempi kurssi.

Eka periodi vaikuttaa luentomäärältään aika rennohkolta, perjantai on vapaa ja muutkin päivät aika lyhyitä, mutta siellä on Suomen kirjallisuuden klassikot -hirviö kummittelemassa, joten työtä tod näk on enemmän kuin mitä lukujärjestys antaa ymmärtää.

Nyt kun nämä opiskelulliset asiat on selvitelty, niin voidaan puhua siitä muusta. Reissulla tosiaan pääsi sitten enemmän tutustumaan näihin opiskelukavereihin ja ihan rennolta vaikuttaa. Onhan siellä joukossa pari semmosta, jotka vaikutti vähän syrjäänvetäytyväisiltä ja pari jotain supertsigua, mutta yllätti se, että ne supertsigutkaan ei sit pään sisältä oo niin supertsiguja miltä ne ulospäin vaikuttaa. Plussaa siitä. Kaikki fuksit ei olleet ees reissussa mukana, mut oma on häpee, kivaa nimittäin oli.

Taas olemme myös todenneet, että maailma on pieni. Alunperin tiesinkin, että lapsuuden ystäväni serkku tulisi olemaan samalla luokalla kanssani, joskus ollaan lapsina leikitty yhdessä. Jotenkin ollaan nyt ajauduttu sitten hengailemaan yhdessä ja on hienoo, että siitä on kasvanu kunnon ihminen! Toinen todiste pienestä maailmasta on se, että aivan randomisti tuli puheeksi toisen tyypin kanssa se, missä olen käynyt lukioni. Ja, tadaa, eikös meillä ole siellä yhteisiä tuttuja! Oon sitä mieltä, että jos Jaala on levittäytynyt ympäri Suomen, niin rautalampilaiset tuntee varmaan kaikki suomalaiset. Mut ihan siistiä tää tämmönen, katotaan tuleeko vastaa vielä muita ylläreitä.