Tuntuu, että pitäis kirjustella elämästään taas kaikkien luettavaksi, vaikka Manguhan se taitaa olla melkein ainoa, joka lukee, mut kuitenki. Mahdollisuus pitää heittää kuitenkin ilmoille. Löpinät sikseen.

Olin leikkimässä partioo perjantaista lauantaihin. Eka kertaa kahteen vuoteen (siis voi herranjumala, siitä on oikeesti jo niin paljon aikaa) olin hengailemassa kera Saukkojen. Syysleiri siis virallisesti, en käytännössä tuntenu lapsista ketään, mutta johtajisto oli suurimmilta osilta tuttua. Muutama jotain randomia, parit sudujohtajat ja kaks vj:tä.. Tai emmä tiiä mitä ne vartionjohtajat nykyään on, en osaa vielä uusia ikäkausia ja ketkä niistä nyt on kenenki johtajia. Sen sentään tiiän, että ite oon vielä ainaki vuoden päivät vaeltaja. Mites tää taas valahti aiheesta...

Mennessäni aattelin, että en muuten varmaan viihdytä lapsia, mutta siihenhän se sillon lauantain puolella meni. Kaikki muut "isot" johtajat katos johonkin ja sit siellä oli Nettashöy ja kaks randomvj:tä kattoo vierestä. Tajusin kuitenkin luovuttaa valokeilan niille ennen ku mitään peruuttamatonta oli tapahtunu ja menin keittiöön hengaamaan.

Karmeinta oli kyllä huomata, että se ainoa minun pikkupikkuvartsalainen, joka on pysynyt toiminnassa tänne saakka, on kasvanut iha ihmisen mittoihin. Se ajaa autoa ja käy baarissa ja juo viinaksia. Hirvittävää. Muistan, ku se oli Nillis, 11v ja energiaa oli liikaa ja intoa niin paljon, että se oli vaarallista itselle ja ympäristölle. (Snif, oon vanha.) Ja siinä vaiheessa, ku vartsalaisista kasvaa johtajia, on semmonen pelko, ettei ne enää kunnioita sun auktoriteettia. Pakko oli myöntää, että niin kova, kun se silloin minun aktiivivuosinani olikin, jänskäsin vähän, että alkaako se öykkäröimään mulle. Ei alkanu, kykenin vielä hiljentämään sen kurkun selvityksellä ja pistävällä katseella. Jei, hyvä minä. No joojoo, ehkä se on ihmistyny muutenki, ku iältä, mutta ei nyt niin kovin paljon. Samallai se säheltää edelleen ja on raivostuttavan energinen. Menipäs tää nyt nostalgioinniksi...

Pääosin leirely oli siis johtajien kanssa hengailua, paskanjauhantaa, syömistä ja yleistä pyörimistä. Lauantaina tosiaan pyörin rasteilla, ihan vaan ku kiinnosti. Mun henk. koht. suosikkirasti oli kyllä so called "Puukkorasti". Niinpä, kuulostaa vähän pahalta. Etenkin lainissa: "No voihan ne sudut käydä pyörimässä siinä puukkorastilla sitten". Vähän tutustuttiin puukkoon ja pyrittiin, ettei kamalasti tulis verta. Oli meillä varulta Hello Kitty, Muumi ja Batman -laastareita. Minun uuden karhea ylioppilaspuukkonikin pääsi neitsytmatkalleen, vastahan siitä on kaks vuotta, ku mä sen sain. Mä vuolin tikun, siitä tuli tosi hieno. Lapset vuoli jotain voiveitsiä ja tikareita, tuli kieltämättä vähän semmonen kämänen olo siinä vaiheessa, ku ylpeilin mun tikulla. Silti, mää tein tikun! saatana.

Jännä oli myös huomata, että kuten sanoin, lapset oli ihan vieraita mulle ja minä luonnollisesti niille, niin kyllä ne heti alko känisemään ja ihmettelemään, että miks oon muka lähössä jo lauantai-iltapäivänä, kun leiri kestää sunnuntaihin. "No höööh, miks muka meet?", "Ethän sä vielä voi lähtee, illalla on lettuja!", "Ai mihin sä muka meet? " ("Töihin.") "Mut sähän oot täällä töissä!". Koeta siinä sitten selittää kymmenvuotiaalle, että ei me tästä rahaa saada, kun me tehää tätä huvikseni ja kyllä, mulla on rahaa, mutta sitähän tarvii lisää aina välillä. Yksi niistä oikeasti kysy, että eikö sulla oo rahaa ja miten sä saat ruokaa muka...

Heittelin ilmaan myös vähän mun lopettamisaikeita siinä illalla, kun oltiin johtajien kesken. Vastalauseiden määrä oli oikeesti ihan mieltä lämmittävä. Nyt oon sit alustavasti kai lupautunu ens kesän suurleirille johonkin hommaan ehkä mahollisesti vähäse. En siis valita, tänä kesänä en telttaillu ollenkaan, niin hyvä kai olis ens vuonna telttailla senkin edestä. Mut katselen päätöstäni uudestaan ja jos vaikka ehtis johtikseenkin raahautua tässä syksyn aikana kuulemaan lisäinfoa asioista. Uutta koloakaan en oo vielä nähny, todennäkösesti yritän päästä vanhan kolon ovista läpi ennen ku joku tulee sanomaan, että mitä saatanaa säädät.

Tarkotus oli tarinoida lyhyesti tosta partioinnista, sillai kolmella lauseella, ja naputella tähän samaan eilisistä työhommista. Jotenkin nyt tuntuu, että tuo partiotarina imi musta mehuja sen verran, että kerron siitä myöhemmin.

(Otsikko on, btw, Saukkojen laulun kertsihenkinen asia)