Nyt kerron teille tarinan, johon liittyy esimerkiksi retardilätkää, myllyämistä, tavallista lätkää, paljon paskaa läppää, huonosti nukuttu yö ja Muuttuvaa Labyrinttiä. Alkuun toivon syvästi, että äitini ei vaivaudu lukemaan mun blogia, koska heti selviää, että en ollu reissussa junalla vaan ihan oman auton kera.

Ja äiti, jos luet, niin älä ota herneitä. Ajokelit oli mitä mainioimmat, pimeellä en ajanu paljoa ja menin autolla siksi, kun sain Mangulta isomman telkkarin ja sitä olis junassa ollu vähän paha kulettaa. Ja oikein tyytyväinen olit koko viikonlopun ja minäki, ku ei tarvinnu stressata siitä, että sinä stressaat.

Asiaan meen kuitenki. Läksinpä siis perjantaina kohti Mangulaa. Tein pikkuisen stopin Mikkelissä, koska se valittiin Marahvi Oy:n kohtaamispaikaksi. Samalla pääsin nauttimaan Keskusbaarin kevyt kolasta ja tunnelmasta sekä Suvin laadukkaasta seurasta. Kävin myös moikkaamassa Tanea, ne kun oli ainoat kaverit, jotka siellä on pysyny. Tykkäsin.

Sitten saapui se odotettu henkilöitymä, also known as Mangusti. Käytiin evästämässä vähän mäkkiruokaa ja sitten alkoi matka kohti tuntematonta, tai siis Vantaata. Välillä en ihan osannu, kun oli vähän pimeetä ja tuulilasi on hyvin kakkainen. Heinolassa vaihettiin kuskia, koska yksi mun suurimmista kammoista on pääkaupunkiseudulla ajaminen. Mangu siis ajoi meidät mukavasti perille. Tapasin myös legendaarisen Rauskun (älkää kysykö lisää) ja pakko on myöntää, että täytti odotukseni. Hyvässä seurassa on Mangustini ollut. Hurautettiin Töpölle, koska päätettiin, että sinne yöksi mennään.

Töpö oli sen verran hurja, että jätti meidät Mangun kanssa vapaaksi asutoonsa ja itte lähti baariin. Ei tehty mitään pahoja källejä, pehmoleluseksiä, lippis kaapin päälle ja kiva rune seinälle, sen semmosta. Sitten pelattiin Muuttuvaa Labyrinttia, jossa olin tosi paska. Siis oikeesti, herranjumala! Se on lasten peli ja mä olin, että mitä mä teeeeeeeen. Hävisin kirkkasti koko ajan. Töpö kotiutui x aikaan ja myös sen kämppis oli siinä vaiheessa tullut kotiin. Vaihdoimme pelin siis Trivialiin, siinä en ollu iha niin paska. Siinä oli perjantai, näääin.

Lauantain pääohjelmanumero oli Narrit vs. Tappara -lätkämatsi. En oo koskaan nähny lätkää livenä ja se oli niiiin siistiä.  Myllyttiin ja hurrattiin ja oltiin sekasin. Narreilla oli kuuma veskari ja Tappara voitti 4-2! Todella hyvä kokemus, pakko myöntää. LÄTKÄÄÄ!!!!

No sitten alkoki vähän olla ongelmallista. Yöpaikka oli suuri kysymysmerkki. Töpö oli lähteny Kouvolaan ja sen kämppis ryyppäämään. Mangu kivasti soitteli kaikki tutut lävitse, mutta kaikilla oli jokin este, ettei sitten päästy. Epätoivoisina kökötettiin Ruskeasannan Shellillä ja pohdittiin vaihtoehtoja. Heitettiin superhuonoa läppää, tehtiin tieteellistä tutkimusta (aka laskettiin rakkausprosentteja sata sivua. Tultiin siihen tulokseen, että pekkarinne on ehkä hieman gay, Mangun ei kannata vaihtaa sukunimeä ja että Viggo Mortensen ei oo ainoa, joka viggoilee) ja jauhettiin paskaa laidasta laitaan. Ehittiin kärkkyä Töpön talon eessäki hetki, että josko sen kämppis olis horjahdellu kotiin, mut ei. Mikä eteen? Lähdettiin sitten kattomaan, joskos Peijaksen sairaalassa olis ollu ihan sikana porukkaa, silloin oltais voitu soluttautua niiden joukkoon ja nukkua siellä. Mutta se mesta huusi tyhjyyttään ja totta kai vasta melkein vuorokautta myöhemmin tuli mieleen, että olis pitäny vaan napata minun astmalääke kassista ja mennä valittamaan kohtausta. Sillon ei tullu mieleen muuta kuin se, että hakataan toisiamme hetki ja sitten mennään sinne runnellun näkösenä ja saadaan unimesta. Paluu Shellille odotti siis Marahvia.

Tässä vaiheessa kello oli 5 aamuyöllä. Takkia vaan invavessan lattialle patterin viereen ja unta palloon. Hemmetin epämukavaa nukkumista, mutta pari tuntia sai sentään unta ennen ku tuli niin kylmä, että oli vaan pakko luovuttaa. Takasin siis tönöttämään, kahvia ja kaakaota ryystettiin siinä toivossa, että ne vähän lämmittäis. Maailma alkoi näyttää pikkuhiljaa paremmalta ja juuri silloin pääsin kokemaan kauhun hetkiä. Aivan yllättäen kaksi poliisia tallusteli sisään ja tömähtivät vain parin metrin päähän meidän pöydästä. Toinen joi supercoolina energiajuomaa ja toinen, sellanen maitopoika, söi terveellistä ja tasapainoista aamiasta. Luulen, että se toinen söi sen Battery-purkinkin jossain vaiheessa. Ei tämä tähän lopu! Sama toistui vielä kaksi kertaa. Lopulta siinä samassa pöydässä tönötti kuusi poliisia, joista viisi veteli sitä tasapainoista aamupalaa ja se yksi sitä purkkiaan. Parastahan tässä on se, että aika rauhallisesti mä olin siinä tilanteessa. Mangu jotain poliisiläppää heitti ja yllättävän vähän aikaa mä olin, että "Voi älä, meiät vievät johonkin putkaan ja huihui". Minäki vähän sitten uskaltauduin naureskelemaan niille. Suunnittelin myös poliisimiehen hankkimista siedätyshoidoksi. Sitten aina grillijonossa korjailisin juoppojen kielioppia ja kun ne minua uhkalisivat lyödä, niin poliisimies minua suojelis. Opettaisin sitä ehkä tottelemaan käskyä "Puskii!", en tiiä miks. Poliisivälikohtauksen jälkeen jauhettiin paskaa, siis oikeesti, puhuttiin mm. paskomisesta. Lopulta elämä tuli kuitenkin siihen pisteeseen, että lähdettiin Mangun äidin luokse. Ja siellä meitä odotti Nuu! Sunnuntai-ilta menikin siinä sitten jutskaillessa ja tenttiinkin ehin lukea. Siinä vaiheessa, kun tuli uniaika, sammuttiin molemmat ku saunalyhdyt. Huomattavasti paremmat yöunet ku edellisenä yönä.

Tänään sitten ajeltiin yhdessä Joensuuhun. Matka oli aivan järjettömän siisti. Ja käytiin Mangun iskäheillä ja oli eniten hienoo tavata se, ku en oo tavannu muuten ku ihan tosi ohimennen. Voin hyvin nähdä, että mistä Mangu on puolet geeneistään saanu. Matka oli siis täynnä retardointia, laulettiin suureen ääneen Den Glider In:iä. Säkkäreitä ei tietenkään osattu, mutta ne hoitu hyvin, ku jörgenittää sanat ja seuraa säveltä. "Jörgen, Jörgen, Jörgen Jönsson..." jne. Huh huh. Hyvä oli, ku ei kuitenkaan tarvinnu koko matkaa itte ajaa. Neljässä pätkässä vedeltiin, niin ajomatka ei kerralla kasvanu liian pitkäksi ja varpaat kestivät koetoksen. Ne vähän tuppas jäätymään. Mutta hengissä selvittiin ja oltiin aikataulussa koko päivä!

Nyt on kyllä kiva, ku Mangu dataa läppärillään tuossa vieressä, televisiona ei oo enää mikään matolaatikko ja hauskaa on vaan koko ajan. Huomenna tenttiin ja yleistä retardointia yliopistolla. Ou jee!